Tänään ajattelin hiukan syvällisempää ajattelua, tavallaan tehdä syväluotauksen elämästäni ja elämästä ylipäänsä.
Elämä, miksi haluamme sen olevan NIIN täydellistä? Ehkä siksi, että perhe ja sukulaiset voisivat olla levollisin mielin ja ylpeitä meistä. Miksi emme anna itsellemme lupaa tehdä virheitä ja pistää ranttaliksi? Miksi meidän on pakonomaisesti tehtävä kaikkemme jotta olisi onnellinen? Ehkä siksi, koska haluamme näyttää olevamme vahvoja ja että pystymme mihin vain. No, itse ainaki haluan että elämä on elämisen arvoinen ja itseni näköinen. Eli mitä se tarkoittaa? Sitä, että nautin tekemistäni asioista ja teen sellaisia asioita mistä nautin. En yritä väkisin pakkopullailla asioita, vaan rauhassa hiljaa hyvä tulee. Yritän myös järkeillä, ennenkun teen jotain. Että onko se tai tuo järkevää jne jne. Siksi kai olenkin minä, enkä joku muu. Jokaisella on oma tapansa tehdä ja elää asioita.
Nautin hyvästä ruuasta ja elokuvasta sekä musiikista, nautin joko onnistuneen meikin tai piirroksen ulkonäöstä. Nautin hyvän kirjan lukemisesta, joka saa sekä nauramaan että itkemään. Nautin sekä talvesta että kesästä, molemmissa vuodenajoissa on hyvät puolensa. Talvella joka paikka kimmeltää ja näyttää taianomaiselta kun puut ovat kuurassa, kesällä aurinko lämmittää ja joka paikka vihertää ja kukkii. Nautin myös kävelystä luonnonkeskellä, siinä sielu lepää kun katselee ja kuuntelee luontoa ympärillään. Nautin elämästäni, joka on näköiseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti